Sanna – tanssiva sydän

Sanna otti yhteyttä FB-ilmoitukseni välityksellä. Sanna kertoi perheestään, jota on koetellut kaikkien neljän sairaudet. He ovat kaikesta huolimatta onnellinen ydinperhe – sydänperhe.(Kuvituskuva: KirkT on VisualHunt.com /  CC BY-NC-ND)

Aamun ensisäteet paistavat ikkunasta sisään, istun keittiön pöydän ääressä, kahvikuppi polttaa aavistuksen sormiani. Rakastan näitä rauhallisia aamuja, kun leikit vieressäni eikä mihinkään ole kiire.

Yllättäen leikkisi loppuu ja laitat käden rinnallesi. Olet aivan vitivalkoinen. Paha aavistus hiipii ja pala nousee kurkkuuni.

”Äiti, mun sydän tanssii.”

Lasken kupin pöydälle ja kaappaan sinut syliini. Hiuksesi kutittavat poskeani ja tunnen sinun pienen ruumiisi lämmön. Ja sydämen, sen pienen sydämen, joka ei sinullakaan toimi oikein.

Tiedän, että en ole huomannut tätä aikaisemmin. Tiedän myös miksi. Aika on mennyt liian tiiviisti veljesi kanssa. Tutkimuksista toisiin ja lopulta leikkauspöydälle. Enkä millään voinut aavistaa, että sinulle kävisi myös näin.

Tiedän heti, että tämä on se hetki, jolloin kaikki osaltasi ja meidän kaikkien osalta jälleen kerran muuttuu. Tulevaisuus ei olekaan se miksi sitä haaveilin, kun huokasin veljesi leikkauksen jälkeen helpotuksesta. Suruni on selkeästi annosteltu palasina. Tämänkin minä otan vastaan selkä suorana, enhän voi muuta.

Sydämesi asettaa koko elämällesi kehykset. Toivon, että ne olisivat mahdollisimman hennot. Opetan sinut maalamaan niiden sisällä mahdollisimman kirkkailla väreillä ja rohkeilla siveltimen vedoilla. Vakuutan sinulle, että joka tilanteessa jalkasi tulee ylettymään pohjaan asti. Että olet täydellisen erilaisena täydellisen samanlainen kuin kaikki muut.

Pidän mahdollisuuksien mukaan tämän meille muuttaneen pelon loitolla. Olen tukenasi, kun tulee hetkiä, jolloin tunnet rajasi liian tarkkaan. Kun tulee aika, jolloin haluat ulos tilasta, joka sinulle on annettu. Kun tuntuu, että seinäsi ovat yksinkertaisesti liian paksut.

Teen elämästäsi niin tavallista, kuin osaan. Puhun kanssasi, kun haluat ja olen hiljaa, kun sanoja ei kaivata.

Minä käännän kaiken ylösalaisin, että saan ja löydän sinulle sen avun mitä tarvitset. En suostu jäämään odottamaan, että jotain pahempaa tapahtuu. Huudan maailman ääriin asti, jos kukaan ei kuule. Niin kauan, että kuulee.

Minä en anna myöskään itseni särkyä. Veljesi kanssa oli jo liian monta surun pimentämää yötä. Pidän itseni vahvana, minua ei voi kohdata mikään, mikä veisi minut pois sinun rinnaltasi. Pistän syrjään oman elämäni näiksi hetkiksi, jolloin saan pitää sinusta huolta.

Rauhoitut sylissäni ja lasken sinut takaisin lattialle. Kohtaus on ohi.

Vaikka tämäkin muokkaa meidän kaikkien elämää, me olemme ydinperhe – sydänperhe. Ja sinä olet aina kymmenen pisteen tyttö.


Tekstin kirjoittamisen jälkeen sain Sannalta viestin, että viimeisellä kontrollikäynnillä tyttären sydänvika ei ole pahentunut vaan päinvastoin mennyt parempaan suuntaan.

”Tämä on todella iloinen uutinen koko perheelle. Nyt on aika luottaa elämään ja nauttia siitä viallisina, mutta onnellisina, murehtimatta tulevaa. Meillä on kaikki nyt hyvin.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: