Tapasin Annan syksyllä 2017. Anna kertoi minulle, kuinka joutui luopumaan äidistään nuorena. Silloin kun äidinkin elämä oli vielä ihan keskeneräinen.
Tässä me istutaan, lapsuudenkodin keittiön pöydän ääressä. Olet lähdössä lopullisesti pois, emmekä puhu siitä ollenkaan. Suoriudun tästä omasta mielestäni hyvin. Tämän hetken on riitettävä pitkään, rakennettava silta huomiseen, jotta voin muistaa sinut ja kahvin tuoksun. Hiuksesi hennosti otsalla, kätesi kahvikupin ympärillä. Silmiesi katseen, kun kaikki on sanottu, emmekä voi enää muuta. Ikkunan valossa katselen sinua, naisista rohkeinta.
En oikeastaan edes jaksa miettiä miksi et näytä omaa suruasi. Tiedän, että olet hyvin yksityinen, mutta tämä on asia, joka on liian lopullinen vaiettavaksi. Et ehkä ole samaa mieltä. Tämä pöytä välissämme haluat edelleen varjella minua, ja tiedän ettet haluaisi jättää meitä ja tätä uutta elämää minussa.
Sinä olet ollut aina. Sinun sylissäsi olen saanut itkeä, nauraa ja raivota. Sylisi on antanut minulle ääriviivat ja olen saanut kasvaa siksi mikä olen. Tämä aika nyt tässä kuitenkin kasvattaa minua eniten ja tavalla, jota en pyytänyt. Minun pitää tämän kesän aikana kasvaa kovemmaksi syksyä varten. Minusta on lohdutonta, että tarinasi jää kesken. Isää hoitaessa viimeiset vuodet olet pistänyt itsesi pankkiin kasvamaan korkoa, mutta et sitä voi koskaan lunastaa.
Minä autan sinua loppuun asti. Olen läsnä ja teen minkä voin. Voin käydä kaupassa ja kammata hiuksesi. Siihen minä pystyn. Remontoin huoneen siskon kanssa, jotta sinulla olisi parempi olla. Vaikka se ei tässä tilanteessa ole paljon, eikä se mitään muuta.
Ei se pysäytä aikaa. Edes tähän pöydän ääreen. Opettelen luopumaan omasta elämästäni sellaisena, kun se oli. Huudan apuun jotain mihin en edes usko, pysäyttämään tämän kaiken. Vaikka minä päätän, että tämä saa loppua, niin ei se lopu ja minun on pakko selviytyä. Väsymyksellä ei ole mitään mahdollisuuksia jäädä asumaan.
Minä lupaan sinulle, että me elämme elämämme jokainen päivä niin onnellisina, kun pystymme. Lupaan olla odottamatta, että joku muu onnen minulle tuo. Lupaan nähdä pian uudelleen kaikki elämäni värit. Minä lupaan, että maailmani käynnistyy lähtösi jälkeen uudelleen. Lupaan, että olisit minusta ylpeä.
Älä pelkää lähteä. Minä muistan, mitä lupasin.
Koettua 
Vastaa