Merja – jaettu liitto

Merja (nimi muutettu) on lapsuuden ystäväni. Merjalle on vuosien aikana tapahtunut paljon, mutta tämä pari vuotta sitten tapahtunut päätyi tekstiksi.

Kannan sinulle lonkeroa parvekkeelle ja samalla mietin, että voisiko tämä olla jo se vihoviimeinen. Miten pääsen sinusta eroon? Miten pystyn lopettamaan 20 vuoden suhteen tähän. En halua enää olla jumissa haaveisiin meidän tulevaisuudesta. Katson sinuun. Väsyneeseen, yhtäkkiä paljon vanhentuneeseen mieheen.

Jätit minut ja aikuisuuden kynnyksellä olevan poikasi tänne ja lähdit toiseen maahan pitkäksi aikaa. Yrittämään parantaa meidän tulevaisuutta sanoit. Ja paskan marjat. Poissa halusit olla täältä, pohjoisesta. Olen varma, että jos yritykset olisivat menneet, niin kuin odotit, olisit jäänyt sinne. Unohtanut meidät ehkä kokonaan. Vaimon ja pojan, tänne – minun talooni, entiseen kotiisi.

Mutta tulit takaisin ja näin, että elämä sielläkin lannisti. Ja joku korventaa sisältä. Ja tänä iltana liian monen lonkeron jälkeen, vihdoin kakistat sen ulos.

Perheesi sen kuulemma sai aikaan. Painosti lopulta niin, että annoit periksi. Et itse olisi halunnut, mutta jotenkin vaan kävi niin. Toinen nainen. Nuori. Ei edes kuulemma kaunis. Sairaskin. Menit silti sänkyyn. Säälistäkö?

Lapsi syntyi ajallaan. Et taida tajuta, että osaan laskea. Tämähän tapahtui heti, kun menit sinne. Lapsi muutti kaiken. Siellä ei voi olla aviotonta lasta. Naimisiin menit. Sen toisen naisen kanssa, tajuamatta että se on rikos. Tunnet olevasi nalkissa. Naiseen jota et kestä ja lapseen, jota et haluaisi tuntea. Haluaisit nyt olla täällä. Haluaisit jatkaa siitä mihin jäätiin ja elää täällä. Vaihteeksiko?

Tämä tarjoillaan minulle, kun lautasella. Ulospääsy. Mutta miksi se ei helpota. Tunnen kuinka raivo kasvaa sisälläni ja sisuskalut rutistuu kokoon. Rinnassa oleva kivi vain kasvaa. Päässä kohisee ja tunnen, että se räjähtää. Ihan kohta. Nyt.

Suusta alkaa tulla sanoja, joita en tunnista omikseni. Kirosanoja. Haukkumista. Nolaamista. Kiristämistä. Uhkailua. Loukkaamista niin hyvin, kun osaan. Niin rumilla termeillä, kun vaan pystyn. Syljen. Kiljun. Huudan. Raivoan. Paiskon ovia. Heitän pulloja. Särjen astioita. Itken. Ulvon. Tärisen. Hajoan. Vaivun.

Lopulta otan sinua kädestä. Mennään sänkyyn. Siellä voin näyttää mistä luovut. Juuri nyt. Siellä voin hallita meitä vielä hetken. Koskettaa sinua viimeisen kerran.

Sitten varmasti heitän sinut ulos.